Syystiistai

Nyt on naapurin pihaa jo koristettu jouluvaloilla. Onneksi sentään aika neutraaleilla, ei mitään vilkkuvaa eikä värikästä. Mä olen aika jouluihminen, mutta onkohan silti vähän liian aikaista. En kuitenkaan tuomitse, onhan se nyt lyhyt aika kun joulua saa hehkuttaa, jos muilta kysytään. :) Sen sijaan mun mielestä kynttiläaika on nyt parhaimmillaan. Iltaisin alkaa olla jo tosi pimeää, mutta parvekkeelle pääsee vielä hyvin laittamaan lyhtyihin kynttilöitä, kun oven edessä ei ole lunta. 

Mulla on nyt syysloma ja koitan nauttia siitä rentoutumalla ja liikkumalla. On meille tulossa loppuviikosta myös kyläilijöitä ja mahtuu lomaan myös yksi teatterireissu.. Liikkuminen olisi kuitenkin tän viikon päätavoite. koiran kanssa etenkin aion ulkoilla extra paljon. Lennin-koiran kanssa  ollaan syksyllä alotettu tokon alkeet. Toko on tottelevaisuuskoulutusta, jossa voidaan myös kilpailla. Koulutuksella vahvistetaan ohjaajan ja koiran suhdetta, opetetaan haluttua käyttäytymistä ja etenkin, opetetaan ohjaajalle oikanlaista koirankäsittelytaitoa. Aluksi oltiin Lennin kanssa aika pihalla koko touhusta. Lenni on melko arka koira, vaikka onkin utelias monen asian suhteen ja muiden koirien kanssa tosi sosiaalinen. Harjoitukset on ollu tosi hyödyllisiä ensinnäkin siksi, että Lennillä on ollut näinä sateisina syyspäivinä jotain piristävää sisätekemistä. Toiseksi ollaan opittu uusia asioita ja saatu uusia asioita harjoiteltavasksi. Lenni on todella viisas koira, ja siksi mulle tuottaa välillä hankaluuksia uusien temppujen opettaminen. :) Nyt meillä ainakin on treenattavaa. Kolmanneksi ihan vaan sen takia, että Lenni saa totutella olemaan erilaisissa ympäristöissä, kuulee erilaisia ääniä ja näkee erilaisia asioita. Neljänneksi, ei ainoastaan Lenni ole oppinut uutta vaan myös minä. Luulin olevani jo melko hyvä koiran kouluttaja, mutta aina oppii jotain uutta itsestään ja koirastaan kun vain lähtee liikkeelle. Luultavasti jatketaan Lennin kanssa tätä harrastusta tai sitten tutustutaan agilityyn. Katsotaan mitä Lenni tuumaa. 

Ajattelin laittaa vielä pari valittua kuvaa elokuun loppupuolella tehdystä Kreetan Rethymnonin reissusta. Olltiin siellä poikaystäväni ja vanhempieni kanssa. Viikko oli mahtava, mutta samaan paikkaan en menisi uudelleen. Kreeta on melko pieni saari ja tulee nopeasti nähdyksi. Silti matka oli hieno kokemus ja oltiin kaikki tyytyväisiä. Kreeta taitaa olla melko tyypillinen rantalomakohde.      

Nyt Kreetan matkasta tulee mieleen meri, kuumuus, kuivuus, hyvät jälkiruuat, kapeat kadut ja hurja liikenne

Tän kuun kulutetuin sana

Oon haaveillut jo jonkin aikaa järkkärin hankkimisesta, mutta vielä en ole malttanut siihen rahojani laittaa. Eilen sitten tutkiskelin, mikä olisi mulle sopiva malli. Päädyin siihen, että Canonin EOS 600D tai 550D voisi olla mun tarpeisiin sopiva. Nikoninkin vastaavaa mallia voisin harkita, mutta tällä hetkellä Canon saa pisteitä, sillä sen käyttö tuntuu minulle tutummalta. Nyt pitäisi vain bongata sopiva tarjous kyseisestä kamerasta! Siinä siis säästökohde, jonka haluaisin itselleni viimeistään ennen elokuussa tehtävää Kreetan matkaa (ja siinä toinen säästökohde). Säästöä ja säästöä! Se taitaa olla tän kuun kulutetuin sana. :)

Säästövimman taustalla soi Red hot chili peppers! Tän avulla jaksaa pestä pyykkiä kotona ja suunnata sitten iltavuoroon töihin.

Päivästä päivään

Mä oon viettänyt pari päivää vapaita. Nopeasti ne kuluu, niinku aina. Huomenna taas reippaana töihin. Eilen oli kuntoilupäivä ja tänään oon ottanut ihan rauhallisesti, jotta jaksaisi taas pitkän putken töissä.

Aamulla lähdin käymään Ikeassa ja kirpparilla kauheista allergiaoireista huolimatta (huomaa kuvan turvonneet silmänympärykset). Mitään ei tällä kertaa tarttunut käteen. Meidän kotiin ei edes mahdu mitään uutta roinaa, joten mun täytyy hillitä ostovimmaa. Siksi haluankin jo uuden aivan oman kodin! Siitä tulikin mieleen asuntomessut. Nehän avataan tulevana viikonloppuna. Meidänkin olisi tarkoitus käydä messuilla, mutta ensi viikonloppuna tuskin kannattaa vielä mennä, jos haluaa katsella rauhassa. En tiedä tuleeko messuilla innostus vai suru puseroon. Uuden kodin hankkiminen ei tällä hetkellä vain ole ajankohtaista. No, oon aina kannattanut haaveilua, joten eiköhän se innostus nouse kuitenkin pintaan.

Tässä sitä mennään päivä kerrallaan ja koitetaan olla miettimättä töitä. Olin melkein unohtanut kullan antamat keikkaliput syntymäpäivänäni. Onneksi kerkesin toivoa sopivaa työvuoroa. Vielä pari viikkoa ja Red hot  chili peppers pääsee lavalle Tampereella! Jihuu!

Perjantain mansikka

Mä olen ihan poikki, puhki ja lopussa. Kadun jälleeen kerran sitä, että aloitin kesätyöt kaupassa. Töissä sinänsä on ihan mukavaa ja  työkaveritkin on kivoja. Murheita aiheuttaa ainoastaan työvuorot ja niistä johtuva vapaa-ajan puute. Mun täytyy kyllä nostaa hattua niille, jotka jaksaa painaa päivästä toiseen töitä kaupassa, vaihtelevilla työvuoroilla.. Mulla on tällä hetkellä n. kolme iltavuoroa viikossa ja huonosti viikonloppuvapaita. Tuollaiset  vuorot ei tunnu sopivan mulle ja siksi oonkin ihan kyllästynyt koko hommaan. Jotenkin tästä kesästä on kuitenkin selvittävä, ja siksi oonkin päättänyt olla ajattelematta koko asiaa sen suuremmin, vaikka  multa meneekin ehkä kesän parhaimmat viikonloput ohitse.


Tänään mulla kuitenkin on vapaapäivä. Päivä alkoi melko vauhdikkaasti ja sellaista se on ollut tähän asti. Herättiin melko aikasin, sillä mulla on nykyään aina aamusin ajatuksena se, että päivää menee hukkaan, jos nukkuu liian myöhään. Mun mielestä kello yhdeksän pitäisi viimeistään olla ylhäällä tai ainakin harkita jo nousemista. Sitten pääsin herätyslenkille Lennin kanssa. Mulla on tapana käydä aamuisin Lennin kanssa vain sellainen pieni lenkki ja päivällä sitten joko minä tai poikaystäväni käy pidemmällä lenkillä. 

Lenkin jälkeen söin aamupuuron ja suuntasin salille. Siellä mun oli tarkoitus mennä kahvakuulatunnille, mutta sehän oli täynnä, enkä ollut tehnyt varausta. Tein sitten perus treenin salilla. Salikäynnin kunniaksi sain tänään tehdä mansikkakakun, ihan vaan valmiiseen torttupohjaan. Siellä se nyt jääkaapissa odottaa syöjiä. Päällä on mansikkakermavaahtoa ja paljon tuoreita mansikoita. 

Lennin lenkittäminen sujuu jo ihan rutiinilla, vaikka joskus väsyksissä lähteminen on vaikeaa. Tänäänkin käytiin lenkillä jälleen läheisessä puistossa. Siellä se sai temmeltää hetken vapaanakin. Se taisi olla iloinen.

Onneksi nyt ei tarvitse miettiä ruuanlaittoa, sillä sovittiin, että haetaan jotain valmista. Samalla reissulla pitäisi hoitaa kaupassa käynti ja lennille "luvattu" koirapuistossa käynti. Tänään otetaan vapaapäivästä kaikki irti!

Välittämisen hinta

Luin eilen eräästä blogista surullisen tekstin kirjoittajan koiran kuolemasta. Hitsi, se laittoi mut miettimään... Miten osaan luopua mun pienestä ikuisesta pennusta sitten joskus, kun sen aika tulee. Sitä en olisi arvannut, ennen kuin ikioman koiran elämääni hankin, kuinka tärkeä perheenjäsen siitä tulee. Mun äiti, joka ei ole mikään koiraihminen ihmettelee myös usein sitä, miten on kiintynyt meidän Lenniin  vaikka aluksi epäili mun koiranhankintaa. 

Ite oon joutunu luopumaan aikaisemmin useammasta rakkaasta eläinystävästä. Tärkeimpänä meidän perheen todella vanhaksi elänyt koira. Se oli kova paikka mulle silloin ja vieläkin mietin joskus iltaisin sitä ihanan lempeää koiraa. Niin kauheaa kun se onkin, välittämisen hinta on se, että siitä rakkaasta joutuu joskus luopumaan. Sitä kipeämmältä se tuntuu, mitä enemmän rakastaa. Päätin kuitenkin, että luopumista ei tarvitse miettiä vielä. Lenni on nyt 2,5 vuotta ja jos kaikki menee hyvin, meillä on vielä monta yhteistä ihanaa vuotta yhdessä. Parhaani aion tehdä, että Lenni saisi ansaitsemansa elämän meidän perheessä. Nyt on hyvä muistella sen ihania pentuvaiheita. 

Kävin tänään pyöräillen kirpparilla ja tein ensimmäistä kertaa löytöjä! löysin kivan boleron, paidan ja shortsit. Ylpeä olen siitä, että rahaa kului vain 4 E! Lisäksi alennuksesta löytyi kivat kynttilälyhdyt terassille! :)

Lomapäivä

Mun loma alkoi viime viikolla keskiviikkona. Vielä en kuitenkaan oo ihan saanut lomasta kiinni. Jatkuvasti kauhea stressi siitä, mitä on jäänyt tekemättä. Kotonakin mun täytyy koko ajan siivota, laittaa ruokaa, käydä lenkillä Lennin (koiran) kanssa tai muuten vaan miettiä, mitähän sitä tekis. En siis pysty rauhottumaan, nauttimaan lomasta ja unohtamaan stressiä. Mun elimistö on kai niin tottunut stressaamiseen, että sen lopettaminen ei niin vain käykkään.  

Tällä hetkellä mua jännittää kesätyöt. Kävin eilen työhaastattelussa yhteen kivaan kauppaan ja sieltä lupasivat ilmoittaa päätöksestä tänään tai huomenna. Ilmoittauduin myös kesäyliopiston opetushallinnon kurssille ihan varmuuden vuoksi, että saisin edes opintotuen, jos kesätöitä ei tälle kesää löydy. Sen kurssin olen ajatellut käydä joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten turhaa se ei olisi. Yliopistolla oli tänä kesänä mun mielestä huonosti tarjottavaa ja siksi päädyinkin kesäyliopiston tarjontaan.


Eilen kaikesta turhasta työhaastattelujännityksestä ja "mitä tekis?" -miettimisestä huolimatta, nautittiin hiukan kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Käytiin kävelyllä läheisessä puistossa ja tultiin takaisin järven rantaa pitkin. Sitten laitoin kesäpäivän kunniaksi uunissa tehtyä "grilliruokaa". Meillä ei kerrostaloasumisen vuoksi ole grilliä, joten yritin jäljitellä samaa tunnelmaa uunilla. No, hyvinhän se onnistu. Mun mies sai tällä kertaa nauttia kahdenlaisia vartaita. Toisiin olin laittanut tomaattia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, hyvin maustettuna ja marinoituna. Toisessa vartaassa oli ihania herkkusieniä yrttituorejuustolla täytettynä ja pekoniin käärittynä. Folionyytteihin laitoin sipulit. Lisäksi meillä oli tarjolla hyvää salaattia. Karppaajan unelmaruoka! Tosin lihaisuus jäi melko vähäiseksi. Voi että oli hyvää!

Täällä suunnalla näyttää jo näin vihreältä. Luonto on musta parhaimmillaan nyt.

 

Eikä herkuttelu jäänyt siihen. Lähdettiin kauppaan ja sieltä mukaan tarttui jäätelö. Lenni pääsi myös herkuttelemaan, kun maltoin jättää sillekin vähän. Jäätelö on Lennin herkkua ja makupalan jättäminen oli kannattavaa. Kattokaa nyt miten sulonen se on!  

Tuuli toi mukanaan

Vappu meni meillä melko rauhallisesti. Maanantaina Oltiin tuttujen luona grillaamassa ja istumassa iltaa. Käytiin illalla myös katsomassa Tampereen kaupungin menoa. Siellä oli ihmisiä liikkeellä niin paljon, että tällainen maalta kotoisin oleva tyttö oli ihan ihmeissään. Tämä oli myös mun ensimmäinen vappu kaupungissa. :) Yksi asia järkytti meidän koko seuruetta. Koko kaupunki oli ihan hirveän roskan peitossa. Pahempaa kuin festareilla mun mielestä. Seuraavana päivänä piti tosissaan miettiä, minne lähtee koiran kanssa ulkoilemaan, jotta se ei saisi turhaan lasinsiruja tassuihinsa. 

Mentiinkin sitten heti vappupäivän aamuna koirapuistoon. Siellä ei ainakaan tarvinnut varoa lasinsiruja. Ollaan käyty melko paljon nyt koirapuistoissa, kun Lenni tuntuu tykkäävän siellä olemisesta. Tampereella on mun mielestä aika hyvä tarjonta koirapuistojen suhteen. Ollaan käyty Ratinan ja Hakametsän koirapuistoissa, molemmissa ollaan viihdytty. 

Ulkoilun jälkeen vietiin lenni kotiin ja mentiin kahdestaan mun poikaystävän kanssa käymään vapputorilla ja muutenkin kaupungilla. Harmittelin kyllä, kun en voinut laittaa ylioppilaslakkia päähän. Enhän mä tajunnut, että täälläpäin on niin yleistä pitää sitä vappuna, joten se jäi mun lapsuuden kotiin. Torilla syötiin muikkuja ja ostettiin vähän lakuja. Sellaista perinteistä touhua.    

Tässä kuvassa ei ehkä näy sitä väenpaljoutta, joka kaupungille tulvi. Kova tuuli puhalsi täällä Tampereellakin koko vapun ja jatkaa edelleen. 

Eilen käytiin ostamassa kevään ensimmäiset orvokit parvekkeelle. Pientä, mutta niin piristävää!

Käytiin lennin kanssa viimeviikolla läheisessä puistossa. Oon pitänyt sitä aina hetken vapaana siellä, koska siellä on paljon tilaa juosta ja hyvä näkyvyys ympärille. Sinne teille jäi pallo, joka juuttui puuhun. Sen tilalle otettiin Pohjanmaalta toinen pallo. Lenni on ihan hulluna palloihin ja haluaisi jatkuvasti, että sitä heiteltäisiin täällä sisälläkin. Tuossakin kuvassa se tuo mulle palloa ja katsoo syyllistäen, kun en heitä sitä sille. 

Onneksi se nukkuu nyt... shhh. 

Piknik

Ihana aloittaa viikonloppu raskaan viikon jälkeen. Tälle viikonlopulle mulla ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Tarkoitus olisi käydä vähän kuntoilemassa ja katsomassa veljen lentopallopelejä. Se, ettei ole suunnitellut liikaa tekemistä, on oikeastaan ihanaa.

Tällä viikolla yllätin muuten mun paremman puoliskoni piknikillä. Ulkona sellainen ei vielä olisi onnistunut, joten jouduin tyytymään sisätiloihin. Se oli aika hauskaa! :) Laitoin meidän olohuoneen lattialle viltin ja vähän tyynyjä, joiden päällä oli mukava istua. Sitten kutsu "treffeille" tekstiviestillä. :D 

Piknikillä mulla oli tarjottavana tacoja ja jälkiruuaksi vaniljakastikkeeseen dipattavia hedelmiä. Nam!

Tunnelmia viikolta

Tällä viikolla opetusharjottelu on aiheuttanut vähän kiireitä, jokaiselle opetustunnille on pitänyt suunnitella ihan hirveästi. Pyrin kuitenkin aina kiireistä huolimatta ottamaan aikaa itelle, ainakin sen verran, että käyn salilla. Eilen sain kylään ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli ihana käydä lenkillä, kun aika ja matka vierähti kevyesti. Sitten vielä juteltiin pitkään teekupin äärellä ja syötiin munkkeja. Ystävyyttä pitäisi muistaa vaalia! Ne on niin tärkeitä kurjina hetkinä ja tietenkin myös onnellisina hetkinä, milloin vain.    

Lupasin kertoa myöhemmin mun viime viikonlopun ostoksista, joten niistä vielä vähän. Ostin siis Askosta melkein puoleen hintaan mun kauan haaveilemat tyynynpäälliset. Ajattelin viedä nyt meidän vuokra-asuntoa vähän merihenkiseen suuntaan, kun mennään kesää kohti. Sininen ja valkoinen väri sopii siis hyvin teemaan. Tällä kertaa sain uuden hankinnan mukana muutakin, kun kivan lisäpiristyksen sisustukseen. Näiden tyynyjen kanssa on nimittäin ihana löhöillä! :)

Ostoksia ja ulkoilua

Jälleen kerran matkustettiin viikonlopuksi pohjanmaalle, kotipaikkakunnalle. Nykyään tuntuu siltä, että oma koti on Tampereella ja toinen koti täällä Pohjanmaalla. Koskaan en kuitenkaan ajattele, että äidin ja isän luo tulisi vieraaksi. Se on kai yhdenlainen aikuistumisen merkki, kun alkaa tuntua, että koti on jossain muuallakin kuin lapsuuden kodissa.

Tänään lähdettiin äidin kanssa shoppailemaan. Kukaan ei varmasti nauti meidän seurasta, kun ollaan ostoksilla. Meillä molemmilla on aika kiivas luonne, eikä asiaa auta se, että mun äidin kanssa ostoksiin yhdessä kaupassa voi mennä vaikka tunti tai kaksi ja että niitä kauppoja on useampi. Ite oon enemmänkin sellainen nopea ostostelija. Toisaalta, jos päättämättömyys vaivaa, saatan kuluttaa paljonkin aikaa.

No… muutama pieni riita tuli nytkin ja pariin otteeseen vaihdettiin kuskia, kun parkkiin ajaminen tuntui äidin mielestä vaikealta. Jokaisella kerralla, niin nytkin, päätetään, että seuraavalla kerralla en lähde mukaan. 


Jotenkin ne kinat ja lupaukset kuitenkin unohdetaan myöhemmin.Kaikenlaista ihanaa tuli ostettua mm. Askon alennuksista. Kerrankin jotain kivaa halvalla! Niistä lisää myöhemmin!

Illalla sitten ulkoiltiin kosteassa säässä Lennin kanssa. Kurapuku on tällä säällä ehdoton! Hurtan punainen puku on meillä kovassa käytössä. Olen tykännyt siitä kovasti. Se suojaa hyvin ja on muotoilultaan sopiva. Lisäksi se on ollut kestävä ja helppo puhdistaa. Ainoa puvun miinus on tarrakiinnitys lahkeissa ja hinta. Välillä tuntuu, että tarra ei tartu kunnolla ja lahkeet valuvat liian alas. Hinta tuntui ostaessa suurelta, en muista tarkalleen, mutta jotain 50-60 euron väliltä. Tällaisessa haluan kuitenkin panostaa laatuun.      

Lennillä on päällä Hurtan suojapuku.

Lenni juoksee hurjan kovaa ja tykkää leikkiä pallolla. Täällä Pohjanmaalla on tilaa juosta vapaana.

Koitetaan nauttia näistä kevään sadepäivistäkin! Positiivista on se, että lumi sulaa.:) 

Astiakaappien kätköt

Mä aloitin astioiden keräämisen jo yläasteella ja ihan omasta tahdosta. Nuorempana odotin kovasti, että pääsen saamiani astioita käyttämään. Ennen kun muutin omaan asuntoon, pidin niistä tarkasti kirjaa ja hyvää huolta. Oikeasti, kirjotin ylös, kuinka monta kutakin lautasta ja kuppia mulla oli. Yleensä pidin niitä kaapissa paperikääreissä. Joskus kuitenkin avasin kääreet ja ihastelin niitä.

Mä olen jo kauan ihaillut suomalaista Arabiaa ja Iittalaa. Mulla on sellainen selkeä tyyli astioiden suhteen. Pidän mustasta ja valkoisesta. Kuitenkin jokin Iittalan Kastehelmi astiastossa kiehtoo samoin Arabian Taika. Kastehelmi- ja Paratiisi-sarjassa on jotain ajan tuomaa siroutta ja hehkua.

Omissa astioissani arvostan suomalaisuutta ja laatua siinä mielessä, että se on kestävää. Se on totta, että laadukkaasta tavarasta voi joutua maksamaan. Itse olen saanut suurimman osan astioistani lahjaksi. Haluttu astia on mun mielestä hyvä lahja. Itse muistan jokaisen saamani astioita sisältävän lahjan antajan.

Niin, epäselväksi ei varmaan jäänyt, että edelleen tykkään astioista. Mulla on tähän ikään mennessä (huom 21v. ) kertynyt jo suuri kokoelma eri sarjoja. Keräämistä rajoittaa kyllä hieman meidän asunnon pienet säilytystilat. Enää niitä ei tarvitse kuitenkaan ihailla vain kaapissa. Suurimmassa käytössä ovat meillä Arabian KoKo astiat. Tässä kuvassa osa mun kokoelmista. :)

Iittala: Kastehelmi, Arabia: KoKo, Paratiisi, Taika, muumi

Onnistumisen elämyksiä

On haastavaa olla hyvä opettaja, tyttöystävä, ystävä, kodin "hengetär", opiskelija, urheilija ja koiran omistaja yhtä aikaa (puhumattakaan, jos listassa olisi vielä äiti). Täytyisi olla super hyvä, että kaikki tuo onnistuisi. Tänään ei todellakaan ole sellainen päivä.

Opettajaopinnoissa mulla on nyt opetusharjoittelu käynnissä. Joskus kaikki menee hyvin ja opettaminen sujuu loistokkaasti. Joskus tuntuu, että olen valinnut väärän alan ja kaikki menee pieleen. Onneksi tuollaiset tunteet ovat vain hetkellisiä ja ne kai kuuluvat "opettajaksi kasvamiseen". Täytyisi kuitenkin muistaa antaa armoa itselleen. Jos olen tänään opettanut ensimmäistä kertaa elämässäni lapsille uintia sekä magnetismia kauhealla kiireellä paikasta toiseen siirtyen ja yrittänyt tehdä tunneista mahdollisimman toiminnallisia erilaisilla kokeilla, täytyy olla tyytyväinen siihen, että päivä saatiin onnistuneesti loppuun.

Tyytyväinen itseen... Välillä tuntuu, että itseen voi olla tyytyväinen vain, kun kaikki on onnistunut täydellisesti. On uskomatonta, miten korkeat tavoitteet omalle toiminnalleen voi asettaa. Miksi sitä täytyy aina löytää jotain, josta soimata itseään.

Oikeasti tämän piti olla positiivinen teksti. Tänään kaikesta epäonnistumisen kokemuksista huolimatta, huomasin onnistumisen kumpuavan siitä, että kerta toisensa jälkeen epäonnistuttuaan vetää itsensä pintaan ja yrittää uudelleen. Ehkä asiaa lieventää myös mielessä oleva Vuokatin lomamatka. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Katinkultaa. Ohjelmassa on ainakin herkuttelua, hiihtoa, laskettelua, ulkoilua ja lenkkeilyä. Tarkoituksena olisi myös katsastaa Katinkullan kuntosali. Mä olen niin hurahtanut salikäynteihin ja bodypumppiin, että en malta olla niistä erossa lomallakaan.

Kesän kaipuu

Viimeisestä kirjoituksesta onkin aikaa. Jotenkin on tuntunut siltä, ettei aikaa kirjoittaa ole. Nyt kuitenkin ajattelin, että eipä sitä aikaa tule, ellei sitä tee. Ulkona näyttää niin harmaalta, että loman tarve kasvaa entisestään. On kuitenkin ihanaa, että lumi on alkanut sulaa ja jotain kevään merkkejä jo näkyy.

Viimeksi oltiin Riikassa ja se oli muistaakseni syyskuussa. Täytyy sanoa, että se kaupunki ei houkuttele ainakaan mua vierailemaan uudestaan. Itse lähdin sinne lähinnä ostosreissulle. Sehän se ongelma olikin. Tuntui, että siellä ei ollut mitään ostettavaa. Lisäksi koko meidän matkan ajan satoi vettä ja mä olin flunssassa. Me lähdettiin sateiselta Tampereelta ja päädyttiin vieläkin sateisempaan ja surkeampaan Riikaan.

Täytyy kuitenkin kehua Riikan ravintoloita. Käytiin syömässä ainakin kahdessa tosi kivassa paikassa. Harmikseni en muista niiden paikkojen nimeä, mutta hinta ja laatutaso on mun mielestä Riikassa ruuan suhteen kohdallaan. Ehkä mun pitäisi kokea myös kesäinen ja aurinkoinen Riika. Paljon on ainakin kehuttu Jurmalaa, jossa on kuulemani mukaan kivoja kylpylöitä ja paljon rantaviivaa.

Tätä Lennin kuvaa katsoessa tulee kesäinen fiilis!