Piknik

Ihana aloittaa viikonloppu raskaan viikon jälkeen. Tälle viikonlopulle mulla ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Tarkoitus olisi käydä vähän kuntoilemassa ja katsomassa veljen lentopallopelejä. Se, ettei ole suunnitellut liikaa tekemistä, on oikeastaan ihanaa.

Tällä viikolla yllätin muuten mun paremman puoliskoni piknikillä. Ulkona sellainen ei vielä olisi onnistunut, joten jouduin tyytymään sisätiloihin. Se oli aika hauskaa! :) Laitoin meidän olohuoneen lattialle viltin ja vähän tyynyjä, joiden päällä oli mukava istua. Sitten kutsu "treffeille" tekstiviestillä. :D 

Piknikillä mulla oli tarjottavana tacoja ja jälkiruuaksi vaniljakastikkeeseen dipattavia hedelmiä. Nam!

Tunnelmia viikolta

Tällä viikolla opetusharjottelu on aiheuttanut vähän kiireitä, jokaiselle opetustunnille on pitänyt suunnitella ihan hirveästi. Pyrin kuitenkin aina kiireistä huolimatta ottamaan aikaa itelle, ainakin sen verran, että käyn salilla. Eilen sain kylään ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli ihana käydä lenkillä, kun aika ja matka vierähti kevyesti. Sitten vielä juteltiin pitkään teekupin äärellä ja syötiin munkkeja. Ystävyyttä pitäisi muistaa vaalia! Ne on niin tärkeitä kurjina hetkinä ja tietenkin myös onnellisina hetkinä, milloin vain.    

Lupasin kertoa myöhemmin mun viime viikonlopun ostoksista, joten niistä vielä vähän. Ostin siis Askosta melkein puoleen hintaan mun kauan haaveilemat tyynynpäälliset. Ajattelin viedä nyt meidän vuokra-asuntoa vähän merihenkiseen suuntaan, kun mennään kesää kohti. Sininen ja valkoinen väri sopii siis hyvin teemaan. Tällä kertaa sain uuden hankinnan mukana muutakin, kun kivan lisäpiristyksen sisustukseen. Näiden tyynyjen kanssa on nimittäin ihana löhöillä! :)

Ostoksia ja ulkoilua

Jälleen kerran matkustettiin viikonlopuksi pohjanmaalle, kotipaikkakunnalle. Nykyään tuntuu siltä, että oma koti on Tampereella ja toinen koti täällä Pohjanmaalla. Koskaan en kuitenkaan ajattele, että äidin ja isän luo tulisi vieraaksi. Se on kai yhdenlainen aikuistumisen merkki, kun alkaa tuntua, että koti on jossain muuallakin kuin lapsuuden kodissa.

Tänään lähdettiin äidin kanssa shoppailemaan. Kukaan ei varmasti nauti meidän seurasta, kun ollaan ostoksilla. Meillä molemmilla on aika kiivas luonne, eikä asiaa auta se, että mun äidin kanssa ostoksiin yhdessä kaupassa voi mennä vaikka tunti tai kaksi ja että niitä kauppoja on useampi. Ite oon enemmänkin sellainen nopea ostostelija. Toisaalta, jos päättämättömyys vaivaa, saatan kuluttaa paljonkin aikaa.

No… muutama pieni riita tuli nytkin ja pariin otteeseen vaihdettiin kuskia, kun parkkiin ajaminen tuntui äidin mielestä vaikealta. Jokaisella kerralla, niin nytkin, päätetään, että seuraavalla kerralla en lähde mukaan. 


Jotenkin ne kinat ja lupaukset kuitenkin unohdetaan myöhemmin.Kaikenlaista ihanaa tuli ostettua mm. Askon alennuksista. Kerrankin jotain kivaa halvalla! Niistä lisää myöhemmin!

Illalla sitten ulkoiltiin kosteassa säässä Lennin kanssa. Kurapuku on tällä säällä ehdoton! Hurtan punainen puku on meillä kovassa käytössä. Olen tykännyt siitä kovasti. Se suojaa hyvin ja on muotoilultaan sopiva. Lisäksi se on ollut kestävä ja helppo puhdistaa. Ainoa puvun miinus on tarrakiinnitys lahkeissa ja hinta. Välillä tuntuu, että tarra ei tartu kunnolla ja lahkeet valuvat liian alas. Hinta tuntui ostaessa suurelta, en muista tarkalleen, mutta jotain 50-60 euron väliltä. Tällaisessa haluan kuitenkin panostaa laatuun.      

Lennillä on päällä Hurtan suojapuku.

Lenni juoksee hurjan kovaa ja tykkää leikkiä pallolla. Täällä Pohjanmaalla on tilaa juosta vapaana.

Koitetaan nauttia näistä kevään sadepäivistäkin! Positiivista on se, että lumi sulaa.:) 

Astiakaappien kätköt

Mä aloitin astioiden keräämisen jo yläasteella ja ihan omasta tahdosta. Nuorempana odotin kovasti, että pääsen saamiani astioita käyttämään. Ennen kun muutin omaan asuntoon, pidin niistä tarkasti kirjaa ja hyvää huolta. Oikeasti, kirjotin ylös, kuinka monta kutakin lautasta ja kuppia mulla oli. Yleensä pidin niitä kaapissa paperikääreissä. Joskus kuitenkin avasin kääreet ja ihastelin niitä.

Mä olen jo kauan ihaillut suomalaista Arabiaa ja Iittalaa. Mulla on sellainen selkeä tyyli astioiden suhteen. Pidän mustasta ja valkoisesta. Kuitenkin jokin Iittalan Kastehelmi astiastossa kiehtoo samoin Arabian Taika. Kastehelmi- ja Paratiisi-sarjassa on jotain ajan tuomaa siroutta ja hehkua.

Omissa astioissani arvostan suomalaisuutta ja laatua siinä mielessä, että se on kestävää. Se on totta, että laadukkaasta tavarasta voi joutua maksamaan. Itse olen saanut suurimman osan astioistani lahjaksi. Haluttu astia on mun mielestä hyvä lahja. Itse muistan jokaisen saamani astioita sisältävän lahjan antajan.

Niin, epäselväksi ei varmaan jäänyt, että edelleen tykkään astioista. Mulla on tähän ikään mennessä (huom 21v. ) kertynyt jo suuri kokoelma eri sarjoja. Keräämistä rajoittaa kyllä hieman meidän asunnon pienet säilytystilat. Enää niitä ei tarvitse kuitenkaan ihailla vain kaapissa. Suurimmassa käytössä ovat meillä Arabian KoKo astiat. Tässä kuvassa osa mun kokoelmista. :)

Iittala: Kastehelmi, Arabia: KoKo, Paratiisi, Taika, muumi

Onnistumisen elämyksiä

On haastavaa olla hyvä opettaja, tyttöystävä, ystävä, kodin "hengetär", opiskelija, urheilija ja koiran omistaja yhtä aikaa (puhumattakaan, jos listassa olisi vielä äiti). Täytyisi olla super hyvä, että kaikki tuo onnistuisi. Tänään ei todellakaan ole sellainen päivä.

Opettajaopinnoissa mulla on nyt opetusharjoittelu käynnissä. Joskus kaikki menee hyvin ja opettaminen sujuu loistokkaasti. Joskus tuntuu, että olen valinnut väärän alan ja kaikki menee pieleen. Onneksi tuollaiset tunteet ovat vain hetkellisiä ja ne kai kuuluvat "opettajaksi kasvamiseen". Täytyisi kuitenkin muistaa antaa armoa itselleen. Jos olen tänään opettanut ensimmäistä kertaa elämässäni lapsille uintia sekä magnetismia kauhealla kiireellä paikasta toiseen siirtyen ja yrittänyt tehdä tunneista mahdollisimman toiminnallisia erilaisilla kokeilla, täytyy olla tyytyväinen siihen, että päivä saatiin onnistuneesti loppuun.

Tyytyväinen itseen... Välillä tuntuu, että itseen voi olla tyytyväinen vain, kun kaikki on onnistunut täydellisesti. On uskomatonta, miten korkeat tavoitteet omalle toiminnalleen voi asettaa. Miksi sitä täytyy aina löytää jotain, josta soimata itseään.

Oikeasti tämän piti olla positiivinen teksti. Tänään kaikesta epäonnistumisen kokemuksista huolimatta, huomasin onnistumisen kumpuavan siitä, että kerta toisensa jälkeen epäonnistuttuaan vetää itsensä pintaan ja yrittää uudelleen. Ehkä asiaa lieventää myös mielessä oleva Vuokatin lomamatka. Huomenna olisi tarkoitus lähteä kohti Katinkultaa. Ohjelmassa on ainakin herkuttelua, hiihtoa, laskettelua, ulkoilua ja lenkkeilyä. Tarkoituksena olisi myös katsastaa Katinkullan kuntosali. Mä olen niin hurahtanut salikäynteihin ja bodypumppiin, että en malta olla niistä erossa lomallakaan.