Välittämisen hinta

Luin eilen eräästä blogista surullisen tekstin kirjoittajan koiran kuolemasta. Hitsi, se laittoi mut miettimään... Miten osaan luopua mun pienestä ikuisesta pennusta sitten joskus, kun sen aika tulee. Sitä en olisi arvannut, ennen kuin ikioman koiran elämääni hankin, kuinka tärkeä perheenjäsen siitä tulee. Mun äiti, joka ei ole mikään koiraihminen ihmettelee myös usein sitä, miten on kiintynyt meidän Lenniin  vaikka aluksi epäili mun koiranhankintaa. 

Ite oon joutunu luopumaan aikaisemmin useammasta rakkaasta eläinystävästä. Tärkeimpänä meidän perheen todella vanhaksi elänyt koira. Se oli kova paikka mulle silloin ja vieläkin mietin joskus iltaisin sitä ihanan lempeää koiraa. Niin kauheaa kun se onkin, välittämisen hinta on se, että siitä rakkaasta joutuu joskus luopumaan. Sitä kipeämmältä se tuntuu, mitä enemmän rakastaa. Päätin kuitenkin, että luopumista ei tarvitse miettiä vielä. Lenni on nyt 2,5 vuotta ja jos kaikki menee hyvin, meillä on vielä monta yhteistä ihanaa vuotta yhdessä. Parhaani aion tehdä, että Lenni saisi ansaitsemansa elämän meidän perheessä. Nyt on hyvä muistella sen ihania pentuvaiheita. 

Kävin tänään pyöräillen kirpparilla ja tein ensimmäistä kertaa löytöjä! löysin kivan boleron, paidan ja shortsit. Ylpeä olen siitä, että rahaa kului vain 4 E! Lisäksi alennuksesta löytyi kivat kynttilälyhdyt terassille! :)

Lomapäivä

Mun loma alkoi viime viikolla keskiviikkona. Vielä en kuitenkaan oo ihan saanut lomasta kiinni. Jatkuvasti kauhea stressi siitä, mitä on jäänyt tekemättä. Kotonakin mun täytyy koko ajan siivota, laittaa ruokaa, käydä lenkillä Lennin (koiran) kanssa tai muuten vaan miettiä, mitähän sitä tekis. En siis pysty rauhottumaan, nauttimaan lomasta ja unohtamaan stressiä. Mun elimistö on kai niin tottunut stressaamiseen, että sen lopettaminen ei niin vain käykkään.  

Tällä hetkellä mua jännittää kesätyöt. Kävin eilen työhaastattelussa yhteen kivaan kauppaan ja sieltä lupasivat ilmoittaa päätöksestä tänään tai huomenna. Ilmoittauduin myös kesäyliopiston opetushallinnon kurssille ihan varmuuden vuoksi, että saisin edes opintotuen, jos kesätöitä ei tälle kesää löydy. Sen kurssin olen ajatellut käydä joka tapauksessa jossain vaiheessa, joten turhaa se ei olisi. Yliopistolla oli tänä kesänä mun mielestä huonosti tarjottavaa ja siksi päädyinkin kesäyliopiston tarjontaan.


Eilen kaikesta turhasta työhaastattelujännityksestä ja "mitä tekis?" -miettimisestä huolimatta, nautittiin hiukan kesän ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Käytiin kävelyllä läheisessä puistossa ja tultiin takaisin järven rantaa pitkin. Sitten laitoin kesäpäivän kunniaksi uunissa tehtyä "grilliruokaa". Meillä ei kerrostaloasumisen vuoksi ole grilliä, joten yritin jäljitellä samaa tunnelmaa uunilla. No, hyvinhän se onnistu. Mun mies sai tällä kertaa nauttia kahdenlaisia vartaita. Toisiin olin laittanut tomaattia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä ja paprikaa, hyvin maustettuna ja marinoituna. Toisessa vartaassa oli ihania herkkusieniä yrttituorejuustolla täytettynä ja pekoniin käärittynä. Folionyytteihin laitoin sipulit. Lisäksi meillä oli tarjolla hyvää salaattia. Karppaajan unelmaruoka! Tosin lihaisuus jäi melko vähäiseksi. Voi että oli hyvää!

Täällä suunnalla näyttää jo näin vihreältä. Luonto on musta parhaimmillaan nyt.

 

Eikä herkuttelu jäänyt siihen. Lähdettiin kauppaan ja sieltä mukaan tarttui jäätelö. Lenni pääsi myös herkuttelemaan, kun maltoin jättää sillekin vähän. Jäätelö on Lennin herkkua ja makupalan jättäminen oli kannattavaa. Kattokaa nyt miten sulonen se on!  

Tuuli toi mukanaan

Vappu meni meillä melko rauhallisesti. Maanantaina Oltiin tuttujen luona grillaamassa ja istumassa iltaa. Käytiin illalla myös katsomassa Tampereen kaupungin menoa. Siellä oli ihmisiä liikkeellä niin paljon, että tällainen maalta kotoisin oleva tyttö oli ihan ihmeissään. Tämä oli myös mun ensimmäinen vappu kaupungissa. :) Yksi asia järkytti meidän koko seuruetta. Koko kaupunki oli ihan hirveän roskan peitossa. Pahempaa kuin festareilla mun mielestä. Seuraavana päivänä piti tosissaan miettiä, minne lähtee koiran kanssa ulkoilemaan, jotta se ei saisi turhaan lasinsiruja tassuihinsa. 

Mentiinkin sitten heti vappupäivän aamuna koirapuistoon. Siellä ei ainakaan tarvinnut varoa lasinsiruja. Ollaan käyty melko paljon nyt koirapuistoissa, kun Lenni tuntuu tykkäävän siellä olemisesta. Tampereella on mun mielestä aika hyvä tarjonta koirapuistojen suhteen. Ollaan käyty Ratinan ja Hakametsän koirapuistoissa, molemmissa ollaan viihdytty. 

Ulkoilun jälkeen vietiin lenni kotiin ja mentiin kahdestaan mun poikaystävän kanssa käymään vapputorilla ja muutenkin kaupungilla. Harmittelin kyllä, kun en voinut laittaa ylioppilaslakkia päähän. Enhän mä tajunnut, että täälläpäin on niin yleistä pitää sitä vappuna, joten se jäi mun lapsuuden kotiin. Torilla syötiin muikkuja ja ostettiin vähän lakuja. Sellaista perinteistä touhua.    

Tässä kuvassa ei ehkä näy sitä väenpaljoutta, joka kaupungille tulvi. Kova tuuli puhalsi täällä Tampereellakin koko vapun ja jatkaa edelleen. 

Eilen käytiin ostamassa kevään ensimmäiset orvokit parvekkeelle. Pientä, mutta niin piristävää!

Käytiin lennin kanssa viimeviikolla läheisessä puistossa. Oon pitänyt sitä aina hetken vapaana siellä, koska siellä on paljon tilaa juosta ja hyvä näkyvyys ympärille. Sinne teille jäi pallo, joka juuttui puuhun. Sen tilalle otettiin Pohjanmaalta toinen pallo. Lenni on ihan hulluna palloihin ja haluaisi jatkuvasti, että sitä heiteltäisiin täällä sisälläkin. Tuossakin kuvassa se tuo mulle palloa ja katsoo syyllistäen, kun en heitä sitä sille. 

Onneksi se nukkuu nyt... shhh.