Välittämisen hinta

Luin eilen eräästä blogista surullisen tekstin kirjoittajan koiran kuolemasta. Hitsi, se laittoi mut miettimään... Miten osaan luopua mun pienestä ikuisesta pennusta sitten joskus, kun sen aika tulee. Sitä en olisi arvannut, ennen kuin ikioman koiran elämääni hankin, kuinka tärkeä perheenjäsen siitä tulee. Mun äiti, joka ei ole mikään koiraihminen ihmettelee myös usein sitä, miten on kiintynyt meidän Lenniin  vaikka aluksi epäili mun koiranhankintaa. 

Ite oon joutunu luopumaan aikaisemmin useammasta rakkaasta eläinystävästä. Tärkeimpänä meidän perheen todella vanhaksi elänyt koira. Se oli kova paikka mulle silloin ja vieläkin mietin joskus iltaisin sitä ihanan lempeää koiraa. Niin kauheaa kun se onkin, välittämisen hinta on se, että siitä rakkaasta joutuu joskus luopumaan. Sitä kipeämmältä se tuntuu, mitä enemmän rakastaa. Päätin kuitenkin, että luopumista ei tarvitse miettiä vielä. Lenni on nyt 2,5 vuotta ja jos kaikki menee hyvin, meillä on vielä monta yhteistä ihanaa vuotta yhdessä. Parhaani aion tehdä, että Lenni saisi ansaitsemansa elämän meidän perheessä. Nyt on hyvä muistella sen ihania pentuvaiheita. 

Kävin tänään pyöräillen kirpparilla ja tein ensimmäistä kertaa löytöjä! löysin kivan boleron, paidan ja shortsit. Ylpeä olen siitä, että rahaa kului vain 4 E! Lisäksi alennuksesta löytyi kivat kynttilälyhdyt terassille! :)